Kesäterassilla

-Olenko minä hyvä ystävä, Miilunpolttaja kysyi yhtenä päivänä, kun siemailimme olutta baarin terassilla ja kesäaurinko kutitteli mukavasti ihon pinnalla.
-Miten niin, kysyin ja kulautin mallasjuomaa suuhuni.
Miilunpolttaja aprikoi asiaa hetken aikaa ja sanoi sitten: -Minä en oikein pidä yhteyttä ihmisiin. Siis hyviinkään ystäviini.
Kohotin kulmakarvojani kysyvästi.
-Näin kummilapseni viimeksi viisi kuukautta sitten, en ole pitänyt neiti Vehkaan mitään yhteyttä maaliskuun alun jälkeen ja vähän aikaa sitten eräs ystäväni piti minulle muutaman viikon mykkäkoulua ilman, että huomasin mitään.
-Niiiiiin?
-Ja sitten olen jättänyt vastaamatta monille hyville ihmisille, jotka ovat sähköpostitse kyselleet kuulumisiani. Olen unohtanut velvollisuuteni bloginkirjoittajana ja lupaamani asiat venyvät vain venymistään.
Pudistelin vain päätäni, sytytin tupakan ja annoin pojun jatkaa valitustaan.
-En ole esimerkiksi antanut vieläkään parille ystävälle heidän viimevuotisia syntymäpäivälahjojaan, vaikka ne ovat periaatteessa minulla valmiina ja vain viimeistelyä vailla. Ja kohta tulevat uudet syntymäpäivät!
-Kuule…
-Sitten minun piti kutsua Ellease luokseni kylään, mutta sitäkään en ole vielä tehnyt. Ja minulla on yhä 00P:n kirja lainassa, vaikka sovittiin lyhyestä laina-ajasta. Siitä on puolitoista vuotta.
-Kuule nyt…
-Sitten meidän piti järjestää kaverin kanssa hänen synttärinsä jo huhtikuun puolivälissä, mutta sitäkään ei ole tehty ja…
-Hei…
-Lisäksi yksi tuttu soittaa kolmen viikon välein ja valittaa ettei koskaan kuule minusta mi…
-OLE NYT HILJAA! On se kumma kun pitää aina huutaa. Käy hakemassa uusi tuoppi, minä maksan.

Miilunpolttaja lähti ostamaan uutta tuoppia. Poltin röökin loppuun ja hieroin silmiäni. Uskomaton tapaus. Aina jokin ongelma.

-Ei ollut vehnäolutta, tilasin lagerin, Miilunpolttaja sanoi harmitellen palatessaan pöytään.
-Mikä vika lagereissa nyt sitten on?
-Niistä tulee olutpöhö.
-Jos juot kahdeksan tuoppia tai enemmän, niin tulee kyllä. Muuten ei.
-Varo vain, sinulla on vaara muuttua alkoholistiksi.
-Ja sinusta on pikavauhtia tulossa äitini. Hämmästyttävää.

Miilunpolttaja murahti jotain epämääräistä vastaukseksi.

-Koet siis olevasi huono ystävä, niinkö?
-Vähän ehkä, joo, tietyllä tavalla. Joskus.
-Siis kyllä vai ei? Ei mitään ehkiä.
-Kyllä.
-Onko joku sanonut sulle, että sä olet huono ystävä?
-Ei.
-Oletko pahoittanut jonkun mielen?
-En tietääkseni.
-Ajatteletko pahaa läheisistäsi?
-En, miksi ihmees-
-Onneksi olkoon. Olet täysin kelvollinen ystäväksi. Haluatko todistuksen asiasta? Varoitan tosin, että se ei ole sitten ilmainen.
-Älä laske leikkiä aiheella. Olen vakavissani.
-Joo, niin näyt olevan. Relaa vähän.
-Mutta sinä et tajua, ystävyyssuhteita pitää vaalia.
-Ja miten se tapahtuu?
-No, pitää pitää yhteyttä säännöllisesti, olisi hyvä muistaa ystäviä juhlapäivinä ja kutsua jonnekin tai jotain.
-Väärin.
-Miten niin väärin? Miilunpolttaja tuohtui.
-Ei ystävyyssuhde ole mikään pakollinen velvoite. On tietty kiva, jos muistat muita juhlapäivinä ja pidät yhteyttä aika ajoin, mutta ystävyyden idea on se, että sinun EI OLE PAKKO tehdä yhtään mitään. Sinä vietät ihmisten kanssa aikaa omasta tahdostasi. Kaikki yhdessäolo on vapaaehtoista. Paitsi ehkä terapiaistunnot. Tiedäthän, kun jollakulla on ongelma ja he tarvitsevat vain korvan jolle puhua. Sellainen on joskus yhtä piinaa. (

Vinkkasin Miilunpolttajalle silmää, mutta vitsi meni täysin ohi. Sen sijaan se vastasi, omaan liiottelevan vakavaan sävyyn: -Joo, periaatteessa tietty, mutta sinä et nyt oikein ymmärrä. Minä haluan - omasta vapaasta tahdostani - olla yhteydessä ihmisiin. Minä haluan kutsua Elleasen kylään, minä haluan palauttaa 00P:n kirjan ja kertoa hänelle, että se oli hyvä. Minä haluan antaa syntymäpäivälahjat ja järjestää juhlia.
-Selvä, sanoin ja kulautin tuoppini loppuun. -Mutta ei se tuolla ruikuttamisella onnistu. Herra on hyvä ja tekee asioille jotain.
-Niin teenkin, mutta nyt on ollut vähän kiirettä-
-Jep. Koko vuosi. Juurihan sanoit, että synttärilahjat ovat olleet valmiit jo lähes vuoden.
-...
-Meikäpoika hakee nyt uuden oluen. Jos vaikka tummaa lageria tällä kertaa. Kysäisen samalla baarimikolta, josko hän voisi tehdä sinulle erikoisdrinksun "Puhdas omatunto". Sinä voit aloittaa puhdistustyön sillä välin vaikka tekstaamalla niille lukuisille ystävillesi. Ties vaikka antaisivat sinulle hölmöilysi anteeksi.
-Naura vaan
-Niin naurankin. Katsoin Miilunpolttajaa myötätuntoisesti ja taputin tätä olalle. -Ota iisisti mies. Nyt on kesä. Sulla on loma. Muista: ystäviä nähdään vapaasta tahdosta, ei pakosta. Si comprendo?
-Joo, Miilunpolttaja sanoi vähän rentoutuneemmin. Katosin sisätilojen viileyteen ja vilkaisin taakseni. Siellä se ressukka naputteli tekstareita sormet sauhuten.

On se aika veijari.

Ajatuksen asteella

Ajatuksen asteella se on, kirjoittaminen nimittäin. Toisinaan arvelen aivotoimintaa olevan vielä sen verran jäljellä, että jotain sanottavaa olisi. Ihmisen elämä on mukakiireitä täynnä. Muka- siksi, että harhaahan se vain on. Itse ne valinnat tehdään.

Minun valintojani ovat olleet muutto, työ, mies, kissat, ystävät ja vapaaehtoisuus. Tokihan niistä riittäisi sanottavaa, mutta se ei kuulu tähän. Mieltä askarruttaa monikin asia, mutta oikeista asioista ei jostain syystä uskalla tai halua kirjoittaa mitään. Mieluummin vaan pohdiskelee niitä itsekseen tai ystävien kanssa. Pitäisikin kutsua Miilunpolttaja kaikkine puoli(skoi)neen kylään. Kunhan se ei vain jäisi ajatuksen asteelle.

Ystävyys on yksi niistä aiheista, jotka askarruttavat. Siinä olen huono.