Niin, siis asiat huonosti. Eeeeei... Tämänkertainen ongelmani on tietenkin se, että ystäväni soittelevat minulle vain kysyäkseen, onko se poika siinä jossain lähettyvillä. Sen lisäksi he käyvät hänen kanssaan tekemässä milloin mitäkin ja mieluiten juuri silloin, kun minulle ei sovi liittyä seuraan. Onhan se älyttömän hienoa, että ystävät ovat ottaneet hänetkin ystäväkseen - tai ehkä he olivat ystäviä jo aiemmin. Ärsyttää vain, kun tietää, että muut palaavat takaisin Vieraalle maalle ja viettävät aikaa hänen kanssaan myöhemminkin. Vain minä menen "kotiin". Yhteistä aikaa on vähän, sen jälkeen vain tyhjyyttä. Ja ok, töitäkin.
Yritän vakuutella itselleni, etten ole omistushaluinen narttu ja että typeryyteni johtuvat vain kuun asennosta. Poden järkyttävää ketutusta siitä, että minun pitää työskennellä huomiseen iltapäivään asti, kun hän ja XY8 saavat lähteä matkailemaan. Palaavat takaisin kai entistä parempina ystävinä - ja mikä minä, pahainen nainen, olen Miesten Välisessä Ystävyydessä... En este, enkä hidaste. Enkä haluakaan olla. Tahtoisin vain tietää, että minäkin olen edes jotain. No hyvä on, heidän kunniakseen on myönnettävä, että he soittivat minulle matkalta kysyäkseen, olenko varmasti kunnossa. Tai ehkä he halusivat kuulla jääkiekkotuloksia. (Kyllä, se oli vitsi.)
* * *
Parissa kuukaudessahan ei ehdi tapahtua mitään. Ei mitään vakavaa. Sen voi ottaa vaan kevyenä, määräaikaisena suhteena. Tapahtui kuitenkin niin, että määräaikainen suhde muutettiin taannoin toistaiseksi voimassa olevaksi. Jännittää vietävästi.
Parissa kuukaudessahan ei ehdi tapahtua mitään. Ei mitään vakavaa. Sen voi ottaa vaan kevyenä, määräaikaisena suhteena. Tapahtui kuitenkin niin, että määräaikainen suhde muutettiin taannoin toistaiseksi voimassa olevaksi. Jännittää vietävästi.
1 kommentti:
Päivässäkin voi tapahtua mitä vain. Kaikki riippuu siitä kuinka hetkensä käyttää. Tämähän on ns. latteus ja itsestäänselvyys, mutta niitä kannattaa joskus lausua ääneen.
Miilunpolttajaakin jännittää puolestasi. Tosin hän ei osaa olla pahoillaan ystäviesi puolesta. "Hän" on kuitenkin aktiivinen ihminen, jolla on laaja sosiaalinen verkosto, aprikoi noen mustaama sankarimme.
-Ja vaikka aika käy vähiin, sitä saa aina lisää, totesi Miilunpolttaja.
-Olisitkohan hiljaa niine neuvoinesi, Peilikuva ärähti. -Sinulla kun ei nyt hirveästi ole luotettavuutta ihmisten neuvomisessa.
-Ja sinullako sitten on?
-No ei, mutta minä en ketään neuvokaan.
-Enhän minäkään neuvo, aprikoin vain totesi Miilunpolttaja hieman loukkaantuneena.
-Ystävät hyvät, rauhoittukaa, sanoi Varjo. -Raa'atkin ajatukset ovat ajatuksia ja joskus ajatuksia ei kannata kypsyttää päässä vaan ne kypsyvät parhaiten, kun ne on lausuttu ääneen.
-Mitä sinä oikein puhut, sanoivat Peilikuva ja Miilunpolttaja yhteen ääneen.
-Tarkoitan, että vaikka Miilunpolttaja ilmaisikin itsensä vähän vaikeasti, hänen ajatuksissaan on silti järkeä, jos asiaa miettii hetken pidempään.
-Niin, vastasi Peilikuva vähän nolona ja myönsi. -Onhan se ihan totta. Aika ei lopu kesken. Sitä on aina riittävästi. Kyse on vain näkökulmasta.
Kolmikko hymyili. He olivat kerrankin samaa mieltä jostain.
Lähetä kommentti