Katkeria pisaroita putoilee ympäri asuntoa. Miksi ihmisen pitää olla niin yksin. Tiedän olevani ylisosiaalinen olento. En ymmärrä, miksen voisi elää yksikseni ihan tyytyväisenä. Niin tekevät monet.
Sosiaalisuuden puute ajaa minut hulluuden partaalle. Se saa minut käyttäytymään ääliömäisesti kaikkein rakkaimpiakin ihmisiä kohtaan. Saa minut tuntemaan oloni hylätyksi, vaikkei niin olisikaan. Se satuttaa jopa fyysisesti.
"Mä ymmärrän kyllä, että on vaikeaa, kun menee nukkumaan yksin, sitten herää yksin ja tekee aamiaista yksin. Syö aamupalan yksin, lähtee kouluun yksin. Tulee kotiin, eikä siellä ole ketään, on taas yksin." Jep, kiitos. Sepä auttoi.
* * *
Tilanteet muuttuvat hetkittäin. Vuoroin unohdan itkuisuuteni, kärttyisyyteni ja pahan olon, vuoroin taas murrun.
En voi olla olematta onnellinen siitä, kuinka kultaisia rakkaani ovat. Kerroin pojalle yksinäisyydestäni ja pahasta olostani. Hetken päästä XY8 lähetti viestin, jossa kehotettiin ottamaan yhteyttä mielenkiintoiseen henkilöön. Höpsöyksissään tekevät kaikkensa, että olisin iloinen - joskin aiheuttaa lievää(^13) ulkopuolisuuden tunnetta, kun tietää, miten informaatio siirtyy yksilöltä toiselle. Puhuvat ryökäleet minun asioistani. Vaan mikäpä siinä, olenhan avoin minäkin. En vain haluaisi tuntea olevani ulkopuolinen ystävän ja rakkaimman suhteessa.
Halusin vielä vähän jutella, etten tuntisi oloani niin yksinäiseksi ja tyhjäksi. Mutta niin vain olivat he kadonneet. Soitin ja sanoin, että olisin halunnut vielä keskustella. Ei, ei mistään erityisestä, muuten vain. Hetken päästä lähetin viestin, jossa kerroin, etten jaksa olla yksin. Muutaman minuutin kuluttua XY8 jo soitti minulle. Ihmettelen heidän symbioosiaan. Ja minusta on ihanaa, että he haluavat pitää minusta huolta.
Tilanteet muuttuvat hetkittäin. Vuoroin unohdan itkuisuuteni, kärttyisyyteni ja pahan olon, vuoroin taas murrun.
En voi olla olematta onnellinen siitä, kuinka kultaisia rakkaani ovat. Kerroin pojalle yksinäisyydestäni ja pahasta olostani. Hetken päästä XY8 lähetti viestin, jossa kehotettiin ottamaan yhteyttä mielenkiintoiseen henkilöön. Höpsöyksissään tekevät kaikkensa, että olisin iloinen - joskin aiheuttaa lievää(^13) ulkopuolisuuden tunnetta, kun tietää, miten informaatio siirtyy yksilöltä toiselle. Puhuvat ryökäleet minun asioistani. Vaan mikäpä siinä, olenhan avoin minäkin. En vain haluaisi tuntea olevani ulkopuolinen ystävän ja rakkaimman suhteessa.
Halusin vielä vähän jutella, etten tuntisi oloani niin yksinäiseksi ja tyhjäksi. Mutta niin vain olivat he kadonneet. Soitin ja sanoin, että olisin halunnut vielä keskustella. Ei, ei mistään erityisestä, muuten vain. Hetken päästä lähetin viestin, jossa kerroin, etten jaksa olla yksin. Muutaman minuutin kuluttua XY8 jo soitti minulle. Ihmettelen heidän symbioosiaan. Ja minusta on ihanaa, että he haluavat pitää minusta huolta.
* * *
Niin. Minä rakastan sinua. Ettäs tiedätte!
Niin. Minä rakastan sinua. Ettäs tiedätte!
1 kommentti:
Yksinäisyys, tuo hassu tunne, voih.
Lähetä kommentti