Yllättävä kysymys poltteli Miilunpolttajan mielessä:
”Olenko onnellisempi yksin vai toisen kanssa?”
Vastaus kysymykseen karttoi häntä. Se tuli lähelle, ja väisti sitten. Kuin auton valokeilaan joutunut villieläin. Miilunpolttaja huokaisi. Oliko kysymys edes järkevästi muotoiltu, millään tavalla mielekäs? Vai oliko se pelkkä peiliajatus? Hän kutsui peiliajatuksiksi niitä ajatuksia, joiden avulla ihminen tutkailee itseään ja katsoo, miltä henkinen ulkomuoto näyttää.
Varjo ja peilikuva olivat hiljaa. Nukkumassa. Horroksessa. Niillä ei ollut vastauksia, sillä – kerrankin – niillä ei ollut aavistustakaan, mitä Miilunpolttajan päässä liikkui. Hän sulki silmänsä ja toinen ajatus leijaili hänen mieleensä:
”Jos on joka tapauksessa onnellinen, onko onnellisuuden määrällä mitään merkitystä?”
Hän aukaisi silmänsä, puri huultaan ja meni pesemään hampaansa. Johtaakseen ajatuksensa muualle hän keskittyi ajattelemaan solmuja: lippu-, merimies-, jalus- ja paalusolmu. Siansorkka. Kahdeksikko. Hän sammutti valot ja meni vuoteeseen, jossa ei nukkunut hänen lisäkseen ketään muuta. Toinen oli toisaalla.
”Mitä sinä ajattelisit, jos tietäisit mitä minä ajattelen, kun sinä olet poissa?” Miilunpolttaja kysyi ääneen ei oikeastaan keneltäkään. Siihen ajatukseen hän sitten nukahti.
1 kommentti:
Väärä kysymys.
Kysy "Olenko onnellinen yksin ja toisen kanssa"
Vastauksen tiedätkin jo.
Haleja.. kaikille kolmelle :D
Ajatuksissa olette vaikka neiti on ollut hiljaa........
Lähetä kommentti