Miilunpolttaja istui kotonaan ja luki englannista suomeen käännettyä kirjaa. Kirjassa päähenkilö puhui jatkuvasti ystävistään, joita tuntui riittävän; Miilunpolttaja laski ainakin kymmenen erittäin hyvää ystävää. Tämä sai Miilunpolttajan mietteliääksi ja hieman harmistuneeksi. Kirjassa tunnuttiin puhuvan ystävyydestä kovin kevytmielisesti. Ihan kuin kaikki ympärillä pörräävät ihmiset olisivat ystäviäsi, jos he ovat joskus sanoneet sinulle kauniin sanan tai pari, Miilunpolttaja jupisi itsekseen. Asia ei jättänyt häntä rauhaan, joten hän päätti ruveta kirjoittamaan kirjettä kirjailijalle.
Arvon amerikkalainen kirjailija,
Miilunpolttaja tässä. Minun mielestäni annatte muuten mainiossa kirjassanne ystävyydestä valheellisen kuvan. Te sanotte, että päähenkilöllä on niitä pilvin pimein. Ettette vain toteuttaisi kirjassa omia fantasioitanne? Minun mielestäni minulla on paljon ystäviä, ja minulla on heitä kolme... tai ehkä neljä. Olen lukuun oikein tyytyväinen ja koen, että olen rikas mies. Ja minäkin saatan olla valehtelija, tiedättekö miksi? Siksi, että jo Antiikin Roomassa (tiedättehän, ne hassut italialaiset Caesar, Colosseum ja Romulus silloin joskus Jeesuksen aikoihin) oli sanonta: ”Jos sinulla on yksi aito ystävä, olet onnekas; jos sinulla on kaksi, olet maailman onnellisin ihminen; jos sinulla on kolme, olet valehtelija tai et tiedä ympärilläsi olevista ihmisistä tarpeeksi.”
Niin, ymmärrän toki, että Teidän anglo-amerikkalaisessa kulttuurissanne ystävyys on toisenlaista, kaikki toisenlaista. Hyvänen aika, Tehän kirjoittaisitte anglo-amerikkalaisenkin isoilla kirjaimilla. Meillä Euroopan pohjoisosissa on sellainen mainio sana kuin kaveri, joka vastannee teidän hassua buddy-sanaanne. Minä kerron Teille nyt, mitä tuo ’kaveri’ pitää sisällään. Kaveri on kaikkea kaljaseurasta saman jalkapallojoukkueen jäseniin ja jatkuvasti rahaa vippaavista loisista mukaviin työ- ja opiskelutovereihin. Oikein hyvät kaverit ovat hyvin lähellä ystäviä.
Uskokaa minua, olen miettinyt näitä asioita pienen ikäni. Olen tehnyt tätä erittelyä jo alle 10-vuotiaana. Minä tiedän, mistä puhun. Minun mielestäni on sellaisia ihmisiä, todella hyviä kavereita, jotka voisivat olla ystäviä, jos heidän kanssaan viettäisi enemmän aikaa. Minä tunnen paljon sellaisia ihmisiä ja olen kiitollinen heidän seurastaan, mutta on yksi syy, miksi he eivät tällä hetkellä voi olla ystäviäni. Kyse on yksinkertaisesti ajasta. Vaikka maailmassa on varmasti miljoonia ihmisiä, jotka sopisivat juuri minun ystävikseni, he eivät ole sitä, koska minulla ole heille aikaa (tai en ole tavannut heitä). Ainakaan vielä.
Katsokaas, Arvon Amerikkalainen Kirjailija (kirjoitin tittelinne Teidän tapaanne isolla, sillä kunnioitan Teitä suuresti) se että paljastaa itsensä jollekulle, vaatii aikaa. Eikä kyse ole vain siitä, että ihminen kertoo toiselle, että minä olen tällainen ihminen ja olen elämäni aikana kokenut sitä ja sitä ja toinen kertoo sitten samat asiat itsestään. Ei, ihmisen luonne, maailmankäsitys, elämä ja kaikki sellainen paljastuu ajan kanssa yhteisten kokemusten myötä. Se tulee esiin huomaamatta ja niin sen täytyy tapahtua, muutenhan ystävyys olisi kovin pakotettua. Ja pakotus on ristiriidassa ystävyys-käsitteen kanssa.
Näin minä olen vuosien varrella pienessä savuisessa mielessäni pähkäillyt. Olisi toisaalta mukava kuulla Teidänkin mielipiteenne ja...
-Hei, joku huudahti yhtäkkiä. Peilikuvahan se siellä taas meuhkasi. Miilunpolttaja meni kylpyhuoneeseen.
-No mitä nyt, hän kysyi hieman ärtyneesti.
-Sitä vain mietin, että luokitteletkohan sinä nyt ihmisiä turhan paljon?
-Ai miten niin?
-No, onko sillä nyt niin väliä, onko joku tarkalleen ottaen ystävä tai oikein hyvä kaveri. Tuollainen eronteko johtaa vain ihmisten stereotyyppiseen luokitteluun.
-Ja?
-Ei ihmiä saa kohdella niin. Se ei ole oikeudenmukaista. Ajattele mieluummin, että ympärilläsi paljon hyviä ja ihania ihmisiä, joista osan tunnet paremmin ja osan huonommin.
-Joojoo, Miilunpolttaja sanoi ja läimäytti oven kiinni perässään. Ärsyttävää, kun peilikuva oli aina oikeassa. Vielä minä sille näytän, hän puhisi. Hän jatkoi kirjoittamista:
Ja älkää nyt saako sitä virhekäsitystä, että ystävyys olisi haudanvakava asia. Eihän toki, ystävyys on hauska, hullu, mielipuolinen ja kaikin puolin moniulotteinen asia. Mutta muistakaa, että siinä on kyse vahvoista ja lujista siteistä. Ja sellaisia ei synny kovin usein tai helposti. Joskus mainio ystävyyssuhde jää syntymättä myös huonon tilanteen takia. Kyse on siis myös ajoituksesta.
Teidän,
Miilunpolttaja
Sitten hän yhtäkkiä ajatteli kaukana maailman toisella puolella matkaavaa ystäväänsä. Pelkkä tieto tämän olemassalosta lämmitti. No, se on sentään varma merkki tosiystävyydestä, hän ajatteli hyvillään ja syventyi jälleen amerikkalaisen kirjailijan romaaniin.
5 kommenttia:
Miilu.. (uus lempinimi)
Ekana vähä vakavempaa.. "”Jos sinulla on yksi aito ystävä, olet onnekas; jos sinulla on kaksi, olet maailman onnellisin ihminen; jos sinulla on kolme, olet valehtelija tai et tiedä ympärilläsi olevista ihmisistä tarpeeksi.”"
Mä en allekirjoita tuota.. jos ihminen on avoin ja aito.. niin elämä tuo pitkin matkaa ihania ystäviä, jotka pysyy vierellä loppuelämän. Mä olen oikeasti onnekas, koska minulla on todellisia ystäviä paljon. Ja rakastan heitä kaikkia heidän erilaisuuden ja aitouden vuoksi. Tekisin mitä vain heidän puolesta ja he mun. Mä olen joskus verrannut itseäni ajatelmaan "Olemalla oma itsesi, olet kotona kaikkialla" ja näin se on..
Mutta sitten muihin aiheisiin.. ;o)
Kirjoitat hyvin. Tosi hyvin. Joskus jään miettimään, kun luen blogeja.. että kuinka paljon niissä on realismiä ja kuinka paljon fiktiota.. mutta uskon kuitenkin aistivani rivien välistä.. sen oikean tunteen. Ja se on niin hienoa :o) (tai sitten olen vain hassu..)
Hmm.. mä innostuin..
Kiitos sanoistasi, hani. Ne lämmittävät nokista mieltäni. Mukavaa, jos pidät tekstistäni ja vielä mukavampaa jos pääset käsiksi ajatuksiini.
Sitten vastaan "syytöksiisi". :)
Minunkin ympärilläni on paljon ihmisiä, joiden eteen tekisin melkein mitä vain ja jotka varmasti tekisivät kaikkensa minun eteeni.
Mutta niitä ihmisiä, jotka _todella_ tuntevat minut on vain kourallinen.
Ehkä heitä tulee vielä lisää.
Miilu on hyvä vaan.. :o)
Enhän mä tietenkään varma voi olla pääsenkö mä.. mutta kuten sanoin, olen hassu.. ja uskonkin vielä niihin hassuihin ajatuksiin.. (suomeksi toivoton tapaus.. aloinkohan mä nyt jääräilemään.. hmm.. olen uninen.. älä välitä)
Aika usealla on tuo, että vain kourallinen tuntee todella. Silloin asia varmasti on noin. Mutta mun tapauksessa.. kun olen niin hiton avoin.. ja mustavalkoinen ajatusmaailmaltani.. mun lähelle ei pääse.. jos ei avaudu mulle ja yleensä tämä johtaa vahvaan ystävyyssuhteeseen. Kun mun kanssa ei ole välimuotoa.. on vain kaikki tai ei mitään.. vaadin paljon ja annan paljon. Tietyllä tavalla se on hyvästä, mutta myös vaikeaa.. Itsensä likoon laittaminen on aina riski. Mutta lopputulos ratkaisee.. Kaikessa :o) Aah.. taas niin naivia..
Mä uskon, että sulle tulee niitä vielä lisää.. Uskothan säki..?
Unia.
Hani, Miilu on vähän hömelö, mutta älä välitä. Uskon, että puhutte samoista asioista ja olette pohjimmaltanne samaa mieltä. Erot erot syntyvät pikemminkin määrittelykysymyksistä.
Tiedän, että hänellä olisi paljon sanottavaa aiheesta, mutta tuntuu ajatusten raiskaamiselta yrittää selittää niitä kaikkia pienessä kommenttikentässä. Parasta on vain yrittää tutustua hänen aivokoppansa toimintaan pikkuhiljaa uusien kirjoitusten myötä.
Toivon, että jaksat yhä seurata. :)
Olen yhä jäärä.. ja lupaan seurata.. :o)
Odottelenkin seuraavaa tutustumiskerrosta innolla.. ;o)
Mutta nyt unille ja huomenna alkaa loma! Jei!
Lähetä kommentti