Katselin tuossa Hanin blogissa olevaa lainausta 00P:n tekstistä. Sen alla oli kuvaus 00P:sta ja tulin ajatelleeksi, että hyvänen aika, ollaanpas me jo vanhoja. Kaikki. Paitsi ehkä XY8. Hänellä on vielä elämä edessään... ;)
Tästäkö se nyt alkaa, ikäkriisi? Elämässä pitäisi edetä ja jotain pitäisi saavuttaa, mutta kun ei tiedä, mitä se voisi olla. Ja missä se voisi piileskellä. Päivät lipuvat ohi niin, että teeskentelen tekeväni työtä. XY8 sanoi kerran, että ihminen saa ainoan merkityksensä työnsä kautta. Minä kieltäydyin uskomasta. Muullakin on väliä. Muullakin on tarkoitus. Silti tunnen syyllisyyttä, jos en tee työtä ja keskityn hömppään.
Ikäkriisiä en ole koskaan ymmärtänyt. Kuitenkin minusta tuntuu, että sellainen tekee tuloaan. Nostan kilpeni sitä vastaan: Minä olen saavuttanut jo. Minä olen tehnyt jo. Nyt voin vain olla.
Eilen uskalsin kertoa poika-miehelle, mitä ajattelen. Tai oikeammin en uskaltanut kertoa, mutta rohkaistuin lukemaan sen omasta päiväkirjastani ääneen. Hän kysyi, ahdistaako epätietoisuus minua. Eihän elämässä koskaan voi tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Ei sen pitäisi ahdistaa. Pahoin pelkään, etten ole kyennyt pitäytymään sopimuksessamme. Ei se ole vain mukavaa hengailua ja lähekkäin olemista vailla suurempaa merkitystä.
Merkitys on salakavalasti hiipinyt mukaan pienissä asioissa. Hän sanoi meidän viettäneen todellista laatuaikaa. Ellen vastustaisi laatuaikaa terminä, olisin erittäin otettu. Laatuaikahan on vain kiireisten vanhempien keksimä nimitys sille vähäiselle ja aktiviteettien kyllästämälle ajalle, jonka he viettävät lastensa kanssa koittaen korvata rahalla ajan vähyyden. Siitä tässä kuitenkaan ei ole kyse. Aikaa on ollut luvattoman paljon ja se on ollut kiireetöntä mitääntekemättömyyttä täynnä. Huoletonta tai huolellista.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Vanha? Hassu sana. Vanhuus on mielentila. Niin kuin eräät kaupungitkin.
Miilunpolttaja ei ole vanha, ja Peilikuvakin on sitä mieltä. Muiden mielipiteillä ei ole väliä.
Itsekkyys, minäkeskeisyys ja suvaitsemattomuus tekevät ihmisistä vanhoja, ei ikä.
Hmm. Saattaa siis olla, että olen itsekäs, minäkeskeinen ja suvaitsematon. No toki, jokainen ihminen kai jossain määrin on, mutta minun lienee aika huolestua itsestäni. :)
Huolestuminen on ehdottomasti minun heiniäni, vaikka senhän te jo tiesittekin. Yltiöindividualismi, heh, onkin yksi lempiaiheistani. Miksen siis yhdistäisi sitä huolestumiseen.
Viime yön kuuntelin hymyssä suin tarinoita Kettu-, Karhu-, Jänis-, Pöllö- ja Kilpikonna-herrasta. Ai ai ja voi voi, kuinka mukavaa se olikaan.
Lähetä kommentti