Jouluksi kotiin

Eilen matkustin kotiin. Siihen meni koko päivä. Päivä oli perin stressaava jännittävä - edellisestä illasta puhumattakaan. Minua kosittiinkin, ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Se oli hassua ja hauskaa. Kuten 00P jo ystävällisesti ilmoittikin, olin humalassa ja minut tiputettiin uima-altaaseen. Selvisin siitä kunnialla, en vilustunut.

Aamulla herätessäni oli tyhjä olo: 00P on mennyt. Poistunut, kokonaan hävinnyt. Minusta tuntui, että aamulla olisi pitänyt heittää uudet hyvästit. Koko päivä oli yhtä mössöä, kaikki tuntui epätodelliselta. Varmaan se oli sitä väsymystä. Soitin aamulla kaikille ystävilleni, että muistaisivat tulla paikalle hakemaan todistuksiaan. Suurin osa tulikin. Tapasin aamusella XY8:n, joka kyseli minulta, miksi olen niin stressaantunut. Enkä edes ollut. Vielä. Ehkä hän itse oli yhä niin humalassa...

Matkasin ystävieni kanssa. Siitä tuli stressiä. Särkeviä hartioita. Olin saanut hartiani täyteen mustelmia edellisen illan juhlissa. Sen kai siitä saa, jos ei osaa uida uima-altaassa kunnolla, vaan pitää tehdä kaikkia temppuja.

Pohdiskelin yksinäisen loppumatkan aikana asioita. Ihmettelin tekemisiäni. Stressasin sitä, miksi mitäkin teen. Miksi ja miksi. Mitä väliä sellaisilla asioilla on. Pyh. Alkoholi on pahasta.

Kaipasin mielettömästi keskustelua. Kaipasin 00P:a ja XY8:a. Ihmettelin, miten selviän seuraavasta kuukaudesta ilman niin läheiseksi käyneitä ihmisiä. Ilman... Ääh, eilen oli se yksi päivä viidestä, jolloin pidin liikaa XY8:sta. Hän ei ehkä tiennyt sitä.

Loppuaikoina kaukaisessa paikassa kaipasin unta ja hetken yksinäisyyttä. Nyt olen sen saanut ja kaipaan ystäviäni. Miksiköhän kaipaus tulee aina niin pian...

Iloinen asia on kuitenkin se, että voi viettää aikaa perheen ja vanhojen ystävien kanssa. Jälkimmäisten kanssa tosin vasta joulun jälkeen. Soitin eilen V12:lle kahden kuukauden ja kahden viikon jälkeen. Hän kuulosti iloisesti yllättyneeltä. Kertoi lukeneensa täältä kauniita asioita itsestään. Oli hirmuisen kivaa jutella sen pojan kanssa pitkästä aikaa vähän pidempään ja normaalimmin. Osaakin sitten olla hyvä tyyppi!

Kerroin äidilleni uusista ystävistäni ja heidän seikkailuistaan. Näytin valokuvia. Ja kaipasin.