Pelkkää kuvitelmaa

Tänään on joulu. Tämä joulu on tuntunut erilaiselta ja haluaisin kovasti tietää, mistä moinen johtuu. Perheeni on ympäriinsä, enkä ehtinyt kovinkaan paljon virittäytyä joulun tunnelmaan. Voihan se olla sekin. Tai sitten se johtuu siitä, että olen yksin. Vaan enkös ole ollut ennenkin. Mitenkäs se viime jouluna menikään? Tuntuiko musta kenties ihan samalta? Luulen, että tuntui. Nyt on vaan muutama muu ajatus siihen päälle.

Yksinäisyys, käsitellään nyt vaikka sitä ensin. Syksyn aikana on tullut keskusteltua yksinäisyydestä kerta jos toinenkin. XY8 totesi, että ihminen on aina pohjimmiltaan yksin. Niinhän se menee... Sen tajuaminen ja toisaalta tajuamisesta syntyneen tunteen lieveneminen kuuluvat aikuistumiseen, olettaisin. Se lieveneminenhän tapahtuu, kun huomaa, että maailma on täynnä ystäviä ja sukulaisia, jotka kuitenkin välittävät. Mä olen vaan niin hirvittävän kärsimätön, ääk.

Olin muistaakseni aika nuori, kun totesin, että olen maailmassa melkolailla yksin. Jossain vaiheessa tajusin senkin, että elämäni on ollut välillä vähän turvatonta. Muttei siinä pidä rypeä, mähän päätin sen joskus... Tai olen päättänyt montakin kertaa. Joistain asioista eroon pääseminen vaan kestää aikansa. Ex-miehen kanssa en ollut yksin. Se oli outoa aikaa. Tuossa päivänä ennen joulua sovin kyseisen ihmisen kanssa, että mennään juomaan kahvia. Se vasta outoa on - ei olla tavattu yli kahteen vuoteen ollenkaan. Ei edes vahingossa. Oudon lisäksi mahdollinen tapaaminen on varsin mukavaa!

Aamulla joulukirkossa tapahtui kummia. Yksinäinen mies sai sairaskohtauksen. Kirkkokansa istui ja katsoi. Mitä sille voi tehdä, kun muutama osaava ihminen on jo apuna. Mietiskelin hetkisen kuoleman mahdollisuutta. Mikäs olisikaan mukavampi paikka kuolla, kuin joulukirkko. No, oma sänky ehkä.

Päivän aikana luin lahjaksi saamani kirjan. Siinä oli avioero, kummitteleva abortti, keskenmenoja, pakomatka, seksuaalisia kokeiluja, ystävyys, perhe ja onnellinen loppu. Ja tapahtumat sijoittuivat yhden kuukauden ajalle (joskin osa oli muistoja). Melkoista meininkiä. Se vain sai miettimään omaa menneisyyttä ja koettuja asioita. Ihmettelin, miksei minun onnellinen loppuni tule jo...

Minulla oli aiheesta paljonkin sanottavaa ja muka-isojakin ajatuksia. Jutustelin kuitenkin 00P:n kanssa elämästä ja totesin, että ongelmia ei ole. Vain pelkkää kuvitelmaa.