Pientä kehää

Välttelen tässä oikeiden asioiden tekemistä. Pitäisi kirjoittaa yksi suurempi työ opiskelua varten, mutta sen sijaan on paljon kivempaa antaa ajatusten kulkea pientä kehää. Murh.

Viime päivinä mulla on ollut ikävä V12:a. En ole nähnyt häntä moneen kuukauteen tai edes jutellut hänen kanssaan. Vaan minkäs sille teet. Ennen oli toisin. Ennen kuin tulin tänne, tapasimme (etenkin lopun aikoina) usein ja puhuimme puhelimessa vähintään päivittäin. Toisaalta se on hyvä ja jopa yksi niistä syistä, joiden takia tänne lähdin. Hmm. Silti se on vaikeaa.

Palataanpa taaksepäin. Oli aika, jolloin olin naimisissa. Erosin. Jäi tyhjyys ja yksinäisyys. Selvisin. Sain lisää haavoja. Uskalsin päästää yhden ihmisen lähelleni. Se oli V12. Tapasimme erään suomalaisen juhlan aikoihin. Kaikkihan tietävät, että silloin nautitaan alkoholia. No, niin olimme tehneet mekin. Kuka vähemmän, kuka enemmän. Mutkan kautta olimme tunteneet toisemme noin vuoden, tavaten aina sillointällöin. Sillä kertaa kuitenkin tutustuimme paremmin. Jostain syystä jaoimme pelkomme ja koko elämämme sillä samalla istumalla. Keskustelimme koko yön. Keskustelun tulos oli: Emme koskaan voi olla yhdessä, elämämme ovat erilaiset.

No eihän se siinä vaiheessa mitään tarkoittanut. Tapailimme lisää, pidimme toisistamme enemmän. Ja usein päädyimme keskustelussamme siihen tulokseen, ettemme voi olla yhdessä. Joka kerta se sattui ja joka kerta oli vaikeaakin vaikeampi ymmärtää, miksi niin käy. Kesä tuli, kesä meni. Pidimme hieman välimatkaa. Kesän lopulla kuitenkin vietimme paljon aikaa yhdessä. Kaikki oli tavallista ja onnellista. Sillointällöin päädyimme edelleen siihen tulokseen, ettemme voi olla yhdessä. Sattui ja oli vaikea ymmärtää.

Puhuimme lähdöstäni ja mahdollisesta paluustani. On hyvä, että lähden. On parempi niin. Ehkä se ajan myötä helpottaa. Itse asiassa luulen, että se on varsin totta. Vaan silti on aikoja, jolloin haluaisin viettää aikaa juuri V12:n kanssa tehden ei-mitään ja eläen tavallista elämää. Ja silti samalla tiedän, ettei se ole mahdollista.

00P oli ahdistumisen päivänään - sinä, jona hän lähetti kahvilasta viestin tulemattomuudestamme - humalapäissään päätynyt siihen tulokseen, että taitaa olla rakastunut minuun. No mikäpä siinä, siinä ei sinänsä ole mitään uutta. Vaan tiedossa on sekin, ettei meille(kään) tule koskaan kehittymään parisuhdetta. Hän oli avautunut kämppikselleni 74H:lle asioista. 74H oli viisaana tyttönä sanonut, ettei minuun kannata sekaantua, siinä rikkoo vain itsensä. Perusteita olivat monenlaiset asiat: Ellease on sitoutumiskyvytön/-kammoinen, katso vaikka hänen ja V12:n juttua. Ellease on katsellut XY8:a.

Voi olla, että olen sitoutumiskyvytön. Se johtuu siitä, että aion sitoutua tässä elämässä enää kerran. Sanottakoon vielä, että sitoutumishaluni on jo suuri. Pitäisi vain olla oikea ihminen. Kyllä mä pidän ihmisistä, välitän heistä ja jopa rakastan heitä. Mutta että kestävä parisuhde? Ei, elämät ovat liian erilaisia. Minä tarvitsen jonkun, joka uskoo.