Oikeasti viimeinen ilta

Odotan innolla tätä iltaa, väsymyksen loppumista ja rauhoittumisen ajan alkua. Olin juuri lukaissut 00P:n kirjoituksen, kun mies jo paukkasikin paikalle. En ollut ehtinyt sulatella asiaa vielä yhtään ja niinpä sitten kysäisin, että mitenkäs, olit jutellut neiti X:lle, että oltiin saatu taas tappelu pystyyn. Mielestäni kun mitään aihetta sellaiselle ei ollut, ja neiti X puolestaan tokaisi minulle tänään päivällä, että olitte kuulemma jälleen ottaneet matsia.

Niin, pääsimme jälleen keskusteluun menneestä syksystä ja siitä kaikesta, mitä välillämme on tapahtunut. Kiintymyksestä, läheisyydestä, liiasta läheisyydestä, erkanemisesta, hylkäämisestä ja muusta tunteiden sekamelskasta, jota syksy on tuonut muassaan. 00P kysyi minulta (luulisin, että ensimmäistä kertaa), miltä minusta koko homma on tuntunut. Niinpä kuvailin tunteitani pitkänä luettelona: outo hippi; oho - onhan se muutakin; mukava tyyppi; luulen että meille tulee jotain; ai, näinkös tässä kävikin; hengataan enemmän yhdessä; kivaa läheisyyttä; näinkös tässä taas kävikin; ahdistus; onpa vaikeaa; hermostus; ahdistus; hermostus; onpas vaikeaa; valoa tunnelin päässä; ei, olin sittenkin väärässä; ahdistus; hermostus; onpas vaikeaa; no vihdoin on asiat selvillä; eipäs olekaan; hermostus; vaikeaa; no nyt on selvillä...

Kuten ehkä huomaatte, puolet ajasta olen kiertänyt onpasvaikeaakehää. Mistä kaikki johtuu, en tiedä. Olisi kuulemma helpottanut kummasti, jos olisin toisen "näinköstässäkävikin" jälkeen sanonut, ettei niin tule enää tapahtumaan. Hmh. Ja nyt sen sitten sanoo, tuo ystäväni 00P. Kaiken ahdistuksen jälkeen. Minä onneton kun luulin sanoneeni sen jo monta kertaa.

Niin, kävimme sitten tänä oikeasti viimeisenä iltana jälleen samat keskustelut. Alkaen siitä yhdestä marraskuisesta viikonlopusta, jonka jälkeen 00P on kokenut minun vältelleen itseään. Se kehä kierrettiin tänäänkin ainakin kolme kertaa. Viikonlopusta tähän päivään. Ja alusta. Ja alusta.

Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. 00P lupasi, että asia on nyt selvitetty, eikä siihen enää tarvitse palata. Ei ainakaan tähän sävyyn. Mahtavaa!

Tuleva välimatka tekee hyvää. Siitä olimme sentään samaa mieltä. Tulemme varmasti kokemaan monia hauskoja hetkiä yhdessä - kunhan ensin on vähän taukoa.

Huomasin muuten 00P:n liikutuksen kyyneleet eilen, mutten tehnyt elettäkään. Miksikö? En taaskaan tiedä. Vaikka olenkin tunneherkkä ihminen, en liikutu niin kovin helposti. Siihen on vaikea sanoa mitään. Eikä aina jaksa ajella tunteiden vuoristorataa. Hyvät ystävät teeskentelevät, että kaikki on ok, opetti eilinen saippuasarja. Filosofista, mutta niin epätotta. Tunnustin tänään ilkeyteni 00P:lle, eikä hän pitänyt sitä ilkeytenä. Varsin kilttiä.

Eihän kerrota 00P:lle, mutta siihen korttiin ja lahjaan liittyy monta monituista jujua. Miettiköön sitä... Se on liikuttava ihan vahingossa.

Aika poistua suurien tunteiden näyttämöltä viettämään iltaa ystävien ja kylän miesten kanssa.