Vapaus

XY8 on sanonut mulle monta kertaa, että mä ja 00P keskustellaan paljon, muttei koskaan sanota mitään. Mä väitin hänelle, että se ei ole totta, vaan että meidän keskustelut on ihan rehellisiä. Mulle selvisi tuossa eräänä päivänä, että XY8 on ollut oikeassa kaiken aikaa. Lähetin hänelle tekstiviestin, jossa kysyin, onko se ehkä joku äiti vai miksi sen pitää aina olla oikeassa.

Äidin oikeassa oleminen on muuten yksi vaikeimmista asioista maailmassa. Mulla kesti varmaan 18 vuotta ennen kuin saatoin hiljaa mielessäni myöntää, että voi olla, että äitikin on joskus oikeassa. Sen jälkeen meni vielä pari vuotta ennen kuin pystyin sanomaan sen ääneen. Huh.

No niin, mitä siis selvisi. Selvisi se, että 00P ei kertakaikkiaan uskalla kertoa mulle, miltä siitä milloinkin tuntuu, paitsi joskus kolmen viikon päästä. No senhän mä jo tiesinkin. Mutta sitten hän vielä sanoi, että pelkäävänsä mua, kuten kaikkia muitakin ihmisiä. No, sen sanomisen jälkeen oli syytäkin pelätä.

Näynpä tuossa tilittäneen V12:sta. Hassua. 00P kaiketi olettaa minun rakastavan sitä miestä, mutta niin ei ole. Viimeaikaisissa pohdinnoissa ja keskusteluissa ehdin tulla siihen tulokseen, että V12:n ja itseni välinen tilanne ei enää harmita eikä satuta mua. Se jos mikä on siistiä! Jutustelin V12:n kanssa eilen ja sain tietää hänen tavanneen jonkun tytön. Parasta asiassa on se, että olin vilpittömästi iloinen. Se kultainen mies todella ansaitsisi olla onnellinen ja jakaa elämänsä jonkun mukavan tytön kanssa.

Siinä lyhyessä ajassa, joka kuluu blogimerkintöjen välillä, ehtii virrata paljon elämää... Sitä tapaa ihmisiä ja ajattelee asioita. Löytää ja kadottaa. Mietin, onko tässä mitään järkeä. Harva näistä ajatuksista on kuitenkaan niin salainen, etteikö sitä jollekin voisi sanoa.

Ai niin, XY8 kysyi multa yhtenä päivänä, olenko ihastunut häneen. Vastasin olevani, mitäs sitä kieltämään. Sanoin myös, ettei siitä kannata olla huolissaan - se menee ohi. Se on vain ihmisen perusläheisyydenkaipuuta. Se ihastuminen on muutenkin outo juttu. Se pätee ehkä yhtenä päivänä viidestä. Sangen omituinen tilanne. Ehkä pelkkää kuvitelmaa, ehkä vain sitä, että kyseessä on niin loistava tyyppi.

Ohhoh, olin unohtaa otsikon lupaileman vapauden. Päätin elää elämääni vapaana menneisyydestä ja murheista. Kertakaikkisen fiksu päätös, vaikka itse sanonkin. Se vaatii ehkä hieman työtä, tuoreita mielipiteitä, joihin vastata sekä tilaa hengittää ja olla.