Huh, onpa ollut rankkaa aikaa Elleasella, vaan niin on ollut muillakin.
Nimittäin. Pian edellisen merkintäni jälkeen 00P oli löytänyt blogini. Se kun oli mainittu eräässä toisia blogeja mainostavassa tai arvioivassa blogissa... Havaitsin myöhemmin, että se oli mainittu useammassakin paikassa. No, oli miten oli, 00P:llä ei kestänyt kauaakaan keksiä, kenestä on kyse.
Niinpä tämä sitten soitti minulle ja kysyi, etten sattuisi pitämään blogia nimimerkillä Ellease. Kieltäminen oli mahdotonta, merkit ovat liian selkeät. Ihmiset tunnistavat oman elämänsä helposti ja nimimerkkini löytyy eräästä työpöydälläni lojuvasta teoksesta. Vastasin siis, että kyllä, minä se olen.
Viestimme tyhmästi tekstiviestien avulla asiasta samalla kun istuskelin kahvilla muutaman muun ihmisen kanssa. 00P sanoi, että taitaa olla aika nostaa pari kissaa pöydälle. Myönnyin siihen, mutta selitin, että se olisi hyvä tehdä vasta seuraavalla viikolla, sillä minun pitää nyt keskittyä.
Myöhemmin seisoin kadulla toisen kahvi-ihmisen kanssa ja 00P kulki ohi. Hän näytti kovin vihaiselta ja minä tietysti oletin sen johtuvan jostakin blogin sisällössä esiintyneestä. Oikeasti hän olikin ollut vihainen siitä, että uskoi minun valehdelleen siitä, että minun pitää keskittyä. Minulle puolestaan oli päivän selvää, että se suurempi opiskelutyö vaatii keskittymiseni maanantaihin asti. Onhan väistämätöntä, että kun aletaan selvittää kahta elämää, se vaatii tunnin/päivän/yön jos toisenkin.
Väärinkäsitys tuli selvitettyä, kun viikonlopun aikana olimme pakotetut istuskelemaan keskenämme tuntitolkulla. Se oli jopa mukavaa. Totesimme 00P:n kanssa, että on ehkä viisainta, ettemme kommunikoi kuin kasvokkain, sillä kaikki muu näyttää aiheuttavan käsittämättömiä ongelmia.
Eräällä ystävistäni on parhaillaan ongelmia elämänhallinnan kanssa. Lupasin auttaa häntä, mutta en tiedä, miten se on mahdollista. Toivon osaavani tehdä oikeat asiat.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Kyllä tänne blogiin löytää ihan Blogilistalta. Kirjoittaja itse on vastuussa siitä, mitä asioita julkisesti kertoo ja kuinka. Täytyy ymmärtää kirjoittaessa, että niihin voidaan julkisena tekstinä viitata muuallakin. Hienoa, että asiat selvisivät.
Blogistasi paistaa selvästi kirjallinen lahjakkuutesi, siksi minusta ei ole millään tavalla ihme, että blogisi on saanut julkisuutta. Se, että et voi sanoa asioita ääneen kertoo paljon suhteestasi Ystäviisi. Minusta on ihme, että 00P edes suostui keskustelemaan asiasta kanssasi. Jos minä olisin ollut hän, olisin yksinkertaisesti laittanut välit poikki.
Kiitoksia kommenteistanne.
Toki olen tietoinen, että blogiini löytää Blogilistalta. Lisäsin tekeleeni sinne ihan sen takia, että joku lukisi ajatuksiani, koska minusta on aina ollut turhauttavaa kirjoittaa tekstejä, joita kukaan ei lue. Ymmärsin toki, että kirjoituksiini voidaan viitata - en vain pitänyt kovin todennäköisenä sitä, että kukaan ystävistäni viikon sisään sattuisi törmäämään pohdintaani. En myöskään olettanut saavani "julkisuutta" tavallisen ihmisen tavallisilla tarinoilla, vaikka ne olisivatkin hyvin kirjoitettuja.
Asioiden ääneen sanominen liittyy lähinnä itseeni: Joskus on niin käsittämättömän vaikeaa tunnustaa asioita edes itselleen. Sen jälkeen ne ehkä voi tunnustaa anonyymisti. Sen jälkeen ystäville. Ääneen sanomattomat asiat liittyvät myös muuhun lähipiiriini. En nimittäin koe, että esimerkiksi mummoni tarvitsisi tietää kaikkia ajatuksiani tai elämäni käänteitä. Peruselämääni hän voi seurata toisesta blogistani, siitä, joka ei ole anonyymi.
Ja kyllä, minulla on ystäviä, jotka tietävät ajatuksistani enemmän, kuin tämän blogin mahdolliset lukijat. Esimerkiksi 00P ja XY8 kuuluvat heihin. Lisäksi ovat kaikki vanhat ystävät, jotka vain eivät ole tällä hetkellä niin vahvasti läsnä jokapäiväisessä elämässäni. Suurin osa ystävistäni tietää tämän "salaisten ajatusten paikan ja ajan" olemassaolon ja sijainnin.
Itse asiassa olisi mielettömän hauskaa pyytää poikia co-bloggaajiksi, tulisi tähänkin vähän näkökulmaa... Hmm.
Lähetä kommentti